Saarnaajan tyttäret

Saarnaaja, Kirkonpolttajatar ja Raivotar

Nämä kolme sarjakuva-albumia ovat jollain tavalla sukulaisia - muutenkin kuin että tekijä on sukua itselleen. Ehkä parikymmentä vuotta Saarnaajan hahmon ilmaantumisen jälkeen hänen tyttärensä kasvoivat aikuisiksi ja materialisoituivat maailmaan?

Saarnaaja

Saarnaaja ilmestyi 1995 Kuopiossa toimineen Sputnik Pressin julkaisemana. Alunperin eräs silloinen ns. "suurempi" kustantamo oli ilmaissut mielenkiintoa albumimittaiseen tarinaan tekijän ensimmäisten omakustannelehtien pohjalta. Kustantamo ehdotti että esim. lehdissä esiintynyt Saarnaaja-hahmo voisi toimia täysimittaisen albumin verran.

Noh...tuumasta toimeen ja toimihan se - kuin tappava tauti. Westerniä, vanhaa testamenttia, satanismia, väkivaltaa, vihaa, kauhua, happotrippejä ja paljon muuta yhteen mustaan myrkylliseen keitokseen sekoittanut lopputulos oli kuitenkin/tietenkin liikaa kyseiselle kustantamolle. Ei sinänsä ihme, teos oli aika eksoottinen tapaus muuta silloista suomalaista sarjakuvatarjontaa vasten katsottuna. Kustantamo ei katsonut moisen teoksen sopivan oman merkkinsä alla julkaistavaksi,  mutta tarjosi kyllä sen sijaan hintavahkoa painatus + jakelu artistimaksaa-diiliä. Ei kiitos.

Onneksi ruohonjuuritasolta toiminut kuopiolaisten Gomix-lehteä julkaisseiden sarjakuva-aktiivien Sputnik Press astui apuun ja pelasti tilanteen. Sputnik Press  julkaisi Saarnaajan laadukkaasti painettuna albumina, tehden kaikin puolin hyvää työtä.

Saarnaaja tykittää

Englanninkielinen käännös, josta lähti kirjeitse näytteitä sopivaksi katsotuille tahoille, herätti myös jonkin verran mielenkiintoa. USA:ssa Boneyard Press (jota pyöritti myöhemmin mm. Danzigin Verotik -kustantamossa toiminut ja “the most dangerous man in comics” titteliä kantanut Hart D. Fisher) ehdotti tarinan julkaisemista yhtenä "Flowers on the Razorwire" antologiasarjansa numerona, mutta tämä hyvin varteenotettava ehdotus tuli hiukan myöhässä, tarinan julkaisusta oli tällöin jo sovittu kalifornialaisen Wild Rags -levy-yhtiön/levykaupan kanssa.

Wild Rags julkaisi kansainväliselle metalliunderground scenelle suunnattua The Wild Rag -lehteä. Lehden muutama numero ilmestyi sarjakuvaspesiaalina, Saarnaajan englanninkielinen versio "The Sermon" oli yksi noista numeroista. Painos oli useita tuhansia, mutta kohderyhmä lähinnä lehden tilaajat ja metallidistrot, varsinaisiin sarjakuvakauppoihin lehteä tuskin jaeltiin. Levikki oli kuitenkin suurempi kuin se olisi ollut sarjakuvakustantamon kautta.

Nyt jo lopetetun Wild Rags Recordsin toimintaa on myöhemmin kritisoitu joidenkin/useidenkin lafkan kanssa tekemisissä olleiden yhtyeiden toimesta, mutta ainakin tämän sarjakuvajulkaisun kanssa pulju hoiti kaikki velvoitteensa ja teki kaiken sovitusti ja hyvin sujuvasti. Arvosana pelkkää plussaa. 

Kirkonpolttajatar

Vuoden 2015 Kirkonpolttajatar -albumi ei kuumottavasta nimestään huolimatta ole mikään uskonnonvastainen tykitys. Sen sijaan albumin käyntiin rysäyttävä niminovelli kuvaa kuinka humalainen toikkarointi on vahingossa johtaa tulipaloon ja poliisi haluaa tutkia tapahtumien kulkua.
Albumin novellitusinasta eniten huomiota ja hihittelyä ovat herättäneet lyhyet satiiriset hitlerisarjakuvat (hitleri poimii taas hilloja...), joita on ripoteltu mausteeksi mukaan, mutta taiteellisesti teoksen kantavia voimia ovat selkeästi niminovelli "Kirkonpolttajatar" ja tarina "Death Metal", jossa huoltoasemalla tankkaa kuolonmetallikööri joka ei treenaa, ei julkaise eikä keikkaile ja on matkalla ei-mihinkään, nowhere fast.

Death Metal - viimeisessä ruudussa siteerataan Venom-yhtyettä....

Inferno lehti totesi arviossaan saman: 
"Vilpittömimmin iskivät nimikertomuksen kovin todentuntuinen tapahtumaketju, jossa olisi monelle bläkkistuhmeliinille mietittävää, sekä hulvattomasti sekenestä droppaamista käsittelevä Death Metal."

Tekijälle itselleen mieluisa tarina taas on albumin loppuun sijoitettu western "Vanha revolverimies".

Raivotar  

Raivotar-albumi ilmestyi hieman pienemmässä koossa kuin Saarnaaja ja Kirkonpolttajatar. Jo tarinan käsikirjoitusvaiheessa oli suunnitelma käyttää joitakin kokosivun ruutuja visuaalisessa ilmaisussa ja siksi hiukan pienempi julkaisukoko ja pienempään kokoon piirretyt sivuoriginaalit tuntuivat tälle teokselle sopivalta.

Raivotar kuvaa kuinka äärimetallin parissa ahertavan keikkajärjestäjän asiat menevät kunnolla pieleen, miltä leimakirveen isku tuntuu kun kaikki muukin menee jo valmiiksi päin helvettiä.

Ongelmia ug-metallikonsertin kokoonpanossa

Teoksen näkökulma on tarkoituksella syrjästä, se on underdog ja underground. Samoin koko teos. Ja ne kaksi muuta teosta.

"Raivotar-albumi tulee luetuksi yhdeltä istumalta, sillä tarina on mielenkiintoinen ja monella tasolla puhutteleva."
- Nousu.net


Saarnaaja (Sputnik Press, 1995)
The Sermon - The Preacher Man I (Wild Rags, USA 1996)
Kirkonpolttajatar ja muita kertomuksia (Kaapu Press, 2015)
Raivotar (Kaapu Press, 2018)

www.opticmatador.com