keskiviikko 5. helmikuuta 2020

sarjakuvavinkki: COYOTE - skalpeeratun kosto ja viha




Coyote 

Coyote 1-9/1979, Nykylehdet Oy

Coyotea julkaistiin 9 numeroa vuonna 1979. Kahdeksan Tex Willer -kokoista pokkaria ja lopuksi yksi ohut albumi. Ja tämä on siis aivan eri Coyote kuin Jose Mallorquin kioskilukemistona ilmestynyt El Coyote. Tämä on häijympi Coyote ja sarjakuva.


Sarja on riemastuttavan omituinen italialainen western, josta on vaikea löytää infoa. Ilmeisesti italialainen alkuperäisjulkaisu oli myös nimeltään Coyote ja ilmestyi 70-luvulla.
Kustantaja Nykylehdet ei juuri alkuperäisteoksiaan maininnut ja ei ehkä ollut muutenkaan laatusarjakuvaa julkaisevan puljun maineessa. Coyote erottui kuitenkin edukseen kustantamon julkaisuista. Sarja on priimatavaraa - ainakin jos vähänkään ymmärtää mustemman vinksahtaneen maailmankuvan ja hyvän piirrosjäljen päälle.

Sarjan päähenkilö Coyote on naamioitunut kostaja, siviiliminältään Alan Douglas. Kostajan tausta selviää jo sarjan alussa. Vihamieliset apassit ovat tappaneet Alan Douglasin vaimon ja lapsen. Itse haavoittunut Douglas on teeskentellyt kuollutta...eikä ole liikahtanutkaan kun apassit skalpeeraavat hänet. Hän selviytyi siis hengissä, mutta perheensä ja päänahkansa menettäneenä ja vihan riivaamana. Kaljupäinen Yul Brunnerin näköinen kostaja oli syntynyt.

Kojootiksi muuntautuneen Douglasin päämäärä on ei enemmän eikä vähemmän kuin tuhat päänahkaa. Hänen kostomissionsa ei tosin kohdistu ryösteleviin apasseihin, vaan yleisesti kaikensortin väärintekijöihin. Paitsi vihamielisiä intiaaneja, Coyote tappaa ja skalpeeraa valkoisia ja meksikolaisia roistoja, ihan kaikki käy. Naisiakaan ei syrjitä, lukuisista henkirikoksista vastuussa oleva Liza Farmer pääsee paitsi hengestään niin myös  päänahastaan numerossa 8. Coyoten viha ja kosto on siis tasa-arvoista ja monimuotoista.
Coyote ripustaa ottamansa skalpit piilopaikkansa pihamaalle paaluihin voitonmerkkeinä. Ja tuhat on tavoitteena. Karu on tämän westernin lähtökohta. Ja meno on sen mukaisesti aikamoisen veristä ja väkivaltaista, ruumiita tulee ja päänahkoja irroitellaan.

Toimivaksi keitokseksi muutoin tylyn sarjan nostaa taidokas, viehättävän vanhahtavan tyylinen piirrosjälki, joka on sopiva kontrasti sarjan rujolle maailmankuvalle. Erilaisella kuvakielellä soppa ei enää olisikaan maukas, kokonaisuus on onnistuneesti säädetty. Tekijästä tai tekijöistä on vaikea löytää tietoa, piirtäjäksi on veikattu mm. Pietro Gambaa. Voisi olla, ykkösnumeron kannessa epäselvästi näkyvä signeeraus lienee Gamba. Kuusi ensimmäistä numeroa on taitavasti piirrettyä tavaraa, mutta seitsemäs on selvästi eri piirtäjän työtä (tai kiireellä tehty) eikä toimi enää läheskään niin hyvin. Kasissa palataan taas parempaan.

Yhdeksäs ja viimeinen numero on taas ohut albuminkokoinen numero jossa Coyote -sarja lopetetaan ja samalla lanseerataan käyntiin uusi sarja, eli West (italialainen alkuperäissarja nimeltään Jesus). West, jota julkaistiin myös Suomessa, on oma sarjansa, selvästi eri tekijältä tai tekijöiltä, ja sen piirrostyö jää jälkeen Coyotesta. Coyoten lopetusnumero on hiukan kummallinen copypaste teos, vaikuttaa että Coyote vs. West yhteys on hiukan keinotekoinen tai ainakin nopsaan kokoon kasattu. Numerossa vilisee aiemmista Coyote numeroista tuttuja ruutuja, joita on muokattu ja uudelleenkäytetty kun on ollut tarvis kasata Coyoten lopetusta ja Westin alkua yhtäaikaa samaan numeroon.

Coyoten tarina saa kuitenkin päätöksensä tuossa viimeisessä numerossa - kostaja saa tarpeekseen, hermot eivät kestä loputonta tappamista ja murhaamista ja skalpeeraamista, viinaa menee, pahalta tuntuu. Ilmeisesti tuhat skalppiakin alkaa jo olla koossa tai lähes koossa. Aikamoinen saavutus.

Rakkaushan se sitten pelastaa tuhat ihmistä tappaneen ja skalpeeranneen kostajan. Sarjassa on esiintynyt monia voimakkaita ja vetäviä naishahmoja, heistä Coyoten mieleen nousee lopussa kummittelemaan Evy Dunkan, joka oli alunperin Coyoten vihollinen sotkeuduttuaan mukaan veljiensä operoimaan asekauppaan intiaaneille. Molemminpuolista ihastumista ilmeni silti jo silloin. Kohtalo tuo heidät sopivasti taas yhteen ja sarja päättyy Alan Douglasin ja Evy Dunkanin häihin.


Mainio sarja. Käsin tekstattu muuten, kuten olivat monet muutkin Nykylehtien julkaisemat sarjat.

Coyoten numeroita löytää divareista, jos on tuuria.

perjantai 24. tammikuuta 2020

sarjakuvavinkki: This Dog Barking - The Strange Story of U. G. Krishnamurti

    

This Dog Barking - The Strange Story of U. G. Krishnamurti

Nicolas C. Grey & James Farley
168 sivua
Harper Element, 2017

U.G. Krishnamurti (1918-2007) oli mielenkiintoinen hahmo, joka eli aika erikoisen elämän. Nicolas Greyn ja James Farleyn työstämä U.G.:n elämänkerta sarjakuvamuodossa oli tekijöilleen useiden vuosien urakka. Albumi on julkaistu 2017.

U.G.:ta ei pidä sekoittaa henkilönä kuuluisampaan Krishnamurtiin, filosofi ja elämäntaidon opettaja Jiddu Krishnamurtiin. Miehet eivät olleet sukua, mutta tunsivat toisensa.

 

U.G. tunnetaan filosofina, skeptikkona ja hengentieteiden räyhänhenkenä joka ei kuvia tai guruja kumarrellut. Itse mies määritteli itsensä sanoilla "philosopher of some sort". Hän syntyi varakkaaseen teosofisukuun Intiassa ja oli siksi henkisten opettajien ja gurujen ympäröimä syntymästään lähtien ja joutui opiskelemaan kaikkea aiheeseen liittyvää jo lapsena.  Hän pettyi sekä hengentieteisiin, joogaan, meditaatioon että länsimaiseen filosofiaan, jota opiskeli yliopistossa. Tyhjiä lupauksia ja huijausta kaikki, mikään ei toiminut omakohtaisesti.


Vuosien varrella U.G. haaskasi omaisuutensa, erosi perheestään, eli kodittomana Lontoon kaduilla, ajautui sitten Sveitsiin jossa koki 49-vuotiaana jonkinlaisen muodonmuutoksen jota kieltäytyi määrittelemästä hengentieteellisin termein. U.G.:n mukaan kyseessä oli biologinen muutos. Tämän jälkeen U.G. tuli tunnetuksi filosofisista keskusteluistaan joita on tallennettu ääninauhalle ja videoille ja kirjoihin aika kattavasti.

This Dog Barking -sarjakuva on onnistunut teos, tekijät ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin ja U.G.:n elämästä on poimittu oleelliset tapahtumat mukaan.  Sarjakuvassa on kuvattu U.G.:n varhaisvuodet intiassa, tapaamiset ja välirikko Jiddu Krishnamurtin kanssa, visiitti Ramana Maharshin luona (ei tehnyt vaikutusta U.G.:hen), aika Yhdysvalloissa perheellistyneenä teosofisen liikkeen luennoitsijana (tässä roolissa U.G. tunsi itsensä papukaijaksi joka toisteli tyhjiä fraaseja) ja sieltä alkanut luisu yksinäiseksi pummiksi Lontoon kaduille ja edelleen Sveitsiin jossa U.G. koki muutoksen jolle antoi nimen "calamity".

Teos on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kuvaa U.G.:n henkilöhistoriaa ennen Sveitsin vuosia. Toinen osa käsittelee muodonmuutosta jonka U.G. koki siellä. Kolmas yleisesti U.G.:n näkemyksiä ja filosofiaa, joita esitellään kuvaamalla U.G. käymässä dialogia "seuraajiensa" kanssa. Sarjakuvan kertojana toimii U.G. itse.


Piirrostyyli sopii teokseen ja kerronta on sujuvaa ja informatiivista. Monet välillä kerronnan pysäyttävät suurehkot yksityiskohtaiset kuvat ovat hyvinkin näyttäviä. Tekijöistä Grey on brittiläisestä undergroundsarjakuvascenestä lähtöisin, nykyään asuinpaikkansa on Kambodža. Farley asuu Skotlannissa. Ainakin Greylle U.G. lienee aika läheinen aihe, hän on julkaissut jo vuosia YouTube -kanavallaan paljon U.G.-materiaalia.

Teos uponnee tehokkaimmin lähinnä ihmisille joille U.G. on jo ennestään jollain lailla tuttu hahmo, mutta voi olla kiehtovaa luettavaa muillekin.  Sarjakuvaa voi tilata ainakin verkkokirjakaupoista,  esim. Amazonin kautta löytynee.

U.G. ei ole laajalti tunnettu mainstream filosofi vaan enemmän kulttisuosiossa. Hän oli kuitenkin vakavastiotettava hahmo, jonka keskustelupiiriin hakeutui monia tunnettuja tieteentekijöitä ja taiteilijoita ja jota haastateltiin radio-ohjelmiin ja televisioon ympäri maailmaa. Hän ei itse varsinaisesti kirjoittanut kirjallisia teoksia, mutta hänen haastattelujaan ja ihmisten kanssa käymiään keskusteluja on koottu kirjoihin paljon.

 U.G. itse ilmoitti että hänen sanomallaan ei ole tekijänoikeuksia: kaikkea hänen sanomaansa saa jäljentää, levittää, tulkita, väärintulkita, vääristellä ja varastaa täysin vapaasti.

U.G. Krishnamurti kuoli Vallecrosiassa Italiassa 2007.


Suositeltavia kirjoja aiheesta:
The Mystique of Enlightenment: The Radical Ideas of U.G. Krishnamurti
The Courage to Stand Alone: Conversations with U.G. Krishnamurti 






“Don't follow me, I'm lost.”
- U.G. Krishnamurti

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Saarnaajan tyttäret

Saarnaaja, Kirkonpolttajatar ja Raivotar

Nämä kolme sarjakuva-albumia ovat jollain tavalla sukulaisia - muutenkin kuin että tekijä on sukua itselleen. Ehkä parikymmentä vuotta Saarnaajan hahmon ilmaantumisen jälkeen hänen tyttärensä kasvoivat aikuisiksi ja materialisoituivat maailmaan?

Saarnaaja

Saarnaaja ilmestyi 1995 Kuopiossa toimineen Sputnik Pressin julkaisemana. Alunperin eräs silloinen ns. "suurempi" kustantamo oli ilmaissut mielenkiintoa albumimittaiseen tarinaan tekijän ensimmäisten omakustannelehtien pohjalta. Kustantamo ehdotti että esim. lehdissä esiintynyt Saarnaaja-hahmo voisi toimia täysimittaisen albumin verran.

Noh...tuumasta toimeen ja toimihan se - kuin tappava tauti. Westerniä, vanhaa testamenttia, satanismia, väkivaltaa, vihaa, kauhua, happotrippejä ja paljon muuta yhteen mustaan myrkylliseen keitokseen sekoittanut lopputulos oli kuitenkin/tietenkin liikaa kyseiselle kustantamolle. Ei sinänsä ihme, teos oli aika eksoottinen tapaus muuta silloista suomalaista sarjakuvatarjontaa vasten katsottuna. Kustantamo ei katsonut moisen teoksen sopivan oman merkkinsä alla julkaistavaksi,  mutta tarjosi kyllä sen sijaan hintavahkoa painatus + jakelu artistimaksaa-diiliä. Ei kiitos.

Onneksi ruohonjuuritasolta toiminut kuopiolaisten Gomix-lehteä julkaisseiden sarjakuva-aktiivien Sputnik Press astui apuun ja pelasti tilanteen. Sputnik Press  julkaisi Saarnaajan laadukkaasti painettuna albumina, tehden kaikin puolin hyvää työtä.
Saarnaaja tykittää
Englanninkielinen käännös, josta lähti kirjeitse näytteitä sopivaksi katsotuille tahoille, herätti myös jonkin verran mielenkiintoa. USA:ssa Boneyard Press (jota pyöritti myöhemmin mm. Danzigin Verotik -kustantamossa toiminut ja “the most dangerous man in comics” titteliä kantanut Hart D. Fisher) ehdotti tarinan julkaisemista yhtenä "Flowers on the Razorwire" antologiasarjansa numerona, mutta tämä hyvin varteenotettava ehdotus tuli hiukan myöhässä, tarinan julkaisusta oli tällöin jo sovittu kalifornialaisen Wild Rags -levy-yhtiön/levykaupan kanssa.

Wild Rags julkaisi kansainväliselle metalliunderground scenelle suunnattua The Wild Rag -lehteä. Lehden muutama numero ilmestyi sarjakuvaspesiaalina, Saarnaajan englanninkielinen versio "The Sermon" oli yksi noista numeroista. Painos oli useita tuhansia, mutta kohderyhmä lähinnä lehden tilaajat ja metallidistrot, varsinaisiin sarjakuvakauppoihin lehteä tuskin jaeltiin. Levikki oli kuitenkin suurempi kuin se olisi ollut sarjakuvakustantamon kautta.

Nyt jo lopetetun Wild Rags Recordsin toimintaa on myöhemmin kritisoitu joidenkin/useidenkin lafkan kanssa tekemisissä olleiden yhtyeiden toimesta, mutta ainakin tämän sarjakuvajulkaisun kanssa pulju hoiti kaikki velvoitteensa ja teki kaiken sovitusti ja hyvin sujuvasti. Arvosana pelkkää plussaa. 

Kirkonpolttajatar

Vuoden 2015 Kirkonpolttajatar -albumi ei kuumottavasta nimestään huolimatta ole mikään uskonnonvastainen tykitys. Sen sijaan albumin käyntiin rysäyttävä niminovelli kuvaa kuinka humalainen toikkarointi on vahingossa johtaa tulipaloon ja poliisi haluaa tutkia tapahtumien kulkua.
Albumin novellitusinasta eniten huomiota ja hihittelyä ovat herättäneet lyhyet satiiriset hitlerisarjakuvat (hitleri poimii taas hilloja...), joita on ripoteltu mausteeksi mukaan, mutta taiteellisesti teoksen kantavia voimia ovat selkeästi niminovelli "Kirkonpolttajatar" ja tarina "Death Metal", jossa huoltoasemalla tankkaa kuolonmetallikööri joka ei treenaa, ei julkaise eikä keikkaile ja on matkalla ei-mihinkään, nowhere fast.
Death Metal - viimeisessä ruudussa siteerataan Venom-yhtyettä....
Inferno lehti totesi arviossaan saman: 
"Vilpittömimmin iskivät nimikertomuksen kovin todentuntuinen tapahtumaketju, jossa olisi monelle bläkkistuhmeliinille mietittävää, sekä hulvattomasti sekenestä droppaamista käsittelevä Death Metal."

Tekijälle itselleen mieluisa tarina taas on albumin loppuun sijoitettu western "Vanha revolverimies".

Raivotar  

Raivotar-albumi ilmestyi hieman pienemmässä koossa kuin Saarnaaja ja Kirkonpolttajatar. Jo tarinan käsikirjoitusvaiheessa oli suunnitelma käyttää joitakin kokosivun ruutuja visuaalisessa ilmaisussa ja siksi hiukan pienempi julkaisukoko ja pienempään kokoon piirretyt sivuoriginaalit tuntuivat tälle teokselle sopivalta.

Raivotar kuvaa kuinka äärimetallin parissa ahertavan keikkajärjestäjän asiat menevät kunnolla pieleen, miltä leimakirveen isku tuntuu kun kaikki muukin menee jo valmiiksi päin helvettiä.
Ongelmia ug-metallikonsertin kokoonpanossa
Teoksen näkökulma on tarkoituksella syrjästä, se on underdog ja underground. Samoin koko teos. Ja ne kaksi muuta teosta.

"Raivotar-albumi tulee luetuksi yhdeltä istumalta, sillä tarina on mielenkiintoinen ja monella tasolla puhutteleva."
- Nousu.net


Saarnaaja (Sputnik Press, 1995)
The Sermon - The Preacher Man I (Wild Rags, USA 1996)
Kirkonpolttajatar ja muita kertomuksia (Kaapu Press, 2015)
Raivotar (Kaapu Press, 2018)

www.opticmatador.com

torstai 22. elokuuta 2019

Ysärikaapu

Kaapuveikko syntyi 1992 ja pokkasi syntyessään kunniamaininnan Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa. Seuraavaksi Kaapuveikkoa julkaistiin Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana 1993.


Kaapuveikko Ilta-Sanomissa


Samana vuonna sarja löysi tiensä paikallislehtiin. Ensimmäinen sarjaa julkaissut lehti oli Pudasjärven Sanomat. Kyseinen lehti ilmestyi muutamia vuosia. Kun lehti lakkasi ilmestymästä Kaapuveikko löysi uusia julkaisijoita. Vuosien varrella Kaapuveikkoa on julkaistu Pudasjärvellä, Joensuussa, Siilinjärvellä, Inarissa, Nuorten Ystävät ry:n lehdessä, Ilta-Sanomissa, Myrkky-sarjakuvalehdessä ja useissa eri pienlehdissä.



Kaapuveikko Pudasjärven Sanomissa 90-luvulla





2000-luvun puolivälissä ympäri maata mieron tiellä poukkoillut Kaapuveikko vakiintui taas synnyinseudulleen Pudasjärvelle Iijokiseutu-lehteen, joka on nyt julkaissut Kaapuveikkoa toistakymmentä vuotta.


KAAPUVEIKKO 27v - Taidehuone Pohjantähti, Pudasjärvi 3.-31.8.2019
Kaapuveikko 27 vuotta -näyttely on esillä Taidehuone Pohjantähdessä Pudasjärvellä 3.-31.8.2019. 
Näyttelyssä on esillä Kaapuveikko-sarjakuvan strippioriginaaleja kolmelta eri vuosikymmeneltä, piirroksia ja maalauksia hahmon tiimoilta, sekä lisäksi valikoima sarjan piirtäjän Juha Vuorman muuta taidetta ja levynkansimaalauksia, joita on julkaistu underground-metalliyhtyeiden levyjen kansissa ympäri maailmaa samalla aikajanalla kuin Kaapuveikko-sarjakuvaa kotipuolessa. 

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kaapuveikon synty

Kaapuveikko 27v -näyttelyssä on esillä myös ensimmäisiä strippioriginaaleja vuodelta 1992. 


Kaapuveikko syntyi vuonna 1992, jolloin sarja osallistui Kemin sarjakuvakilpailuun ja pokkasi osallistumisellaan kunniamaininnan strippisarjakuvien sarjassa ja pääsi siten mukaan kilpailussa menestyneistä sarjoista koottuun albumiin.

kaapustripit nro 3 ja 6 - alkuperäinen numerointi tekijän kynästä näkyy pienellä strippien oikeassa alanurkassa

Painotyötä varten pyydetyistä originaalistripeistä julkaistiin albumissa puolet, ja niiden originaalit palautettiin - toinen julkaisematon puolisko taas katosi mystisesti sille reissulle, koska piirtäjä ei hölmöyksissään tajunnut karhuta puuttuvia originaaleja takaisin.
Killin ja kallon saapuminen kuvioihin on dokumentoitu albumissa - killi saapuu stripissa nro 3 ja kallo nro 6 - mutta itse Veikon ensiesiintyminen kadonneisiin sarjakuviin kuuluvassa stripissä nro 1 pysyy mysteerinä todistusaineiston kadottua.

Kaapuveikon aivan ensimmäinen esiintyminen on siis hiukan hämärän peitossa...mutta hän on yhä täällä.

Kaapuveikko 27v - Taidehuone Pohjantähti, Pudasjärvi 3.-31.8.2019

Kaapuveikko 27 vuotta -näyttely on esillä Taidehuone Pohjantähdessä Pudasjärvellä 3.-31.8.2019.  
Näyttelyssä on esillä Kaapuveikko-sarjakuvan strippioriginaaleja kolmelta eri vuosikymmeneltä, piirroksia ja maalauksia hahmon tiimoilta, sekä lisäksi valikoima sarjan piirtäjän Juha Vuorman muuta taidetta ja levynkansimaalauksia, joita on julkaistu underground-metalliyhtyeiden levyjen kansissa ympäri maailmaa samalla aikajanalla kuin Kaapuveikko-sarjakuvaa kotipuolessa.  




keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kaapuveikko 27 vuotta -näyttely




Retrospektiivinen Kaapuveikko-näyttely ja uusi sarjakuva-albumi

Kaapuveikko-sarjakuva täytti 25 vuotta jo pari vuotta sitten, mutta ketään ei kiinnostanut - ilmeisesti ei edes Veikkoa itseään - joten nyt Kaapuveikko täyttää pamauttaa 27 vuotta retrospektiivisen näyttelyn ja uuden sarjakuva-albumin voimin.


"Kaapuveikko 27v" - Taidehuone Pohjantähti, Pudasjärvi 3.-31.8.2019

Esillä strippioriginaaleja 1992-2019, Kaapuveikko-piirroksia ja -maalauksia ja Kaapuveikon lisäksi otos sarjan piirtäjän Juha Vuorman muuta taidetta ja levynkansimaalauksia.

Juuri ilmestynyt sarjakuva-albumi "Kaapuveikko 5" löytyy kesän 2019 aikana päteviltä sarjakuvakauppiailta ja verkkokirjakaupoista.






maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kaapuveikko 5 - uusi sarjakuva-albumi




Juha Vuorma: KAAPUVEIKKO 5
48 sivua
210x297 mm
Kaapu Press, 2019


Jo 90-luvun alussa aloittanut Kaapuveikko jatkaa jääräpäisesti omaa tietään viidennessä sanomalehtistrippejä yksiin kansiin kokoavassa sarjakuva-albumissaan.
Kaapuveikon kissa alkaa käyttäytyä huonosti internetissä, tyhjän marjaämpärin kuilumainen tuijotus piinaa Kaapuveikkoa yhä ja päänvaivaa aiheuttavat lisäksi someraivo, humanoidit, valeuutiset, faktantarkistaminen ja Facebookin ajoittain aavemaisesti nollaan putoileva kaverilista.

Kaapuveikko 5 on saatavilla kesän 2019 aikana sarjakuvaliikkeistä kuten Kulkukatin Poika (Hki), SS Libricon (Hki), Antikvariaatti Lukuhetki (Jyväskylä) ja verkkokirjakaupoista kuten Booky.fi jne

Tilaa:

Booky.fi kaupasta (linkki) 

tekijältä (linkki)