sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

Outlaw comix

 


Sarjakuvamyyjä Glen Hammonds lanseerasi USA:ssa termin OUTLAW COMICS 80/90-luvulla. Hän käytti termiä myydessään ja jaellessaan sarjakuvia Raw Comics puljunsa kautta. Termillä outlaw comix hän viittasi tietynlaisiin ultraväkivaltaisiin mustavalkoisiin indiesarjakuviin, kuten Tim ja Joe Vigilin Rebel Studios-julkaisut (Faust, Gunfighters in Hell), Tim Tylerin ja James O'Barrin sarjat, Cry for Dawn, Razor, Poison Elves, Boneyard Pressin julkaisut yms. Hammonds jelppi näitä sarjoja tietoisesti (koska kukaan muu ei sitä tehnyt), mainosti ja jakeli, mikä oli lehdille suuri apu kun Diamond Distribution ei välttämättä kaikkia sarjoja suostunut jakeluunsa ottamaan. 2020 syöpään menehtynyttä Hammondsia arvostetaan siksi suuresti sarjojen tekijöiden, lukijoiden ja myyjien parissa.

90-luvulla genre oli elävähkö. Ainakin jotain Rebel Studios sarjakuvia sai aikoinaan Suomestakin, ainakin Kukunorista. Faust on monille suomalaisille tuttu. Sarjan piirtäjä Tim Vigil on tavallaan outlaw comix genren kummisetä. Hän tosin eroaa monista muista tekijöistä siinä että on pirullisen hyvä piirtäjä teknisesti - se ei ollut vaatimus eikä välttämätön ominaisuus outlaw comix nimikkeissä, tärkeämpää oli asenne ja vimma.

90-luvun lopussa outlaw comix termi ilmeisesti katosi käsitteenä, kun tunnetuimmat sarjakuvat joihin se viittasi kuihtuivat pois tai pitivät pitkiä taukoja. Eräs tuttu USA piirtäjä kommentoi minulle näiden sinnikkäiden pohjalta ponnistavien tummasävyisten sarjojen katoamista 2000-luvulle tultaessa että koko juttu vain jotenkin kuoli, kaikki lehdet katosivat. Riittävää menekkiä ja yleisön mielenkiintoa ei ilmeisesti enää ollut. Taisi tosin sama myyntimäärien romahdus koskea kaikkea sarjakuvaa USA:ssa tuolloin. Ja pieniin iskee aina pahiten. Tim Vigil kertoi jossain haastattelussa että myymättä jäänyttä (ennen hyvin liikkunutta) uusinta Faust-numeroa oli hänellä tuolloin niin paljon että hän joutui nukkumaan niiden päällä. Laatikkokaupalla Faustia ja patja laatikkokasan päällä.

Myöhemmin genreä on yritetty määritellä, mitä on outlaw comix...usein äärimmäistä väkivaltaa, monesti seksuaalisia tilanteita, itsenäistä taiteellista ilmaisua kuvituksessa. Ja huonoa makua, vihaa...jotain pakkomielteenomaista tummaa vimmaa tarinoissa. Runsasta mustaa sivuilla. Tarkkaa määrittelyä ei liene olemassa, jokainen sarja on tekijänsä näköinen. 90-luvulla se oli kuitenkin genre joka ei pyrkinyt mainstreamiin ja jota ei sinne haluttu. Joka ei siten nauttinut mainstreamin taloudellista tukea, mutta joka ei myöskään nauttinut indiesarjakuvapapiston hyväksyntää millään tasolla, eikä mitään tukea siltäkään taholta. Outlaw comix nimike oli osuva. Se oli tavallaan underground-sarjakuvan tummimman laidan ilkeä äpärälapsi, hylkiö, sarjakuvan villi länsi, jotain aivan muuta kuin se sanotaanko ysärifantagraphicsjavastaava-bandwagon, johon suuri osa indiesarjakuvataiteilijoiksi haikailevista pyrki 90-luvulla laumassa hyppäämään.
Nyttemmin termi outlaw comix on liitetty myös uudempiin vastaavantyylisiin omakustannesarjakuviin, jotka eivät välttämättä ole sarjakuvakauppajakelussa vaan toimivat fanzinetyyliin.

Outlaw comix oli (ja on) omanlaisensa ilmiö. Ja, jos jokin ilmenee, se ilmenee usein eri puolilla maailmaa samaan aikaan, hiukan eri muodoissa. 1995 sarjakuva-albumissani Saarnaaja oli ehkä samaa henkeä, fumettivaikutteineen eurooppalaisena versiona. Sen tyylin teoksena se oli silloin liikaa täysmittaisesta albumistani alun perin kiinnostuneelle kustantamolle, mutta Kuopiosta käsin toiminut Sputnik Press nyrkkipaja onneksi pelasti teoksen julkaisuun. Vaikka vihaa ja väkivaltaa roiskiva teos ei ollut sitä mitä suomalaisen sarjakuvan haluttiin ehkä silloin(kin) olevan, niin albumiin suhtauduttiin täällä kuitenkin 90-luvulla suhteellisen kohteliaasti (no, toki joku sarjainfo haukkui albumin, itsestäänselvyys).
Heti perään 1996 Saarnaaja lähentyi henkisiä USAn outlaw comix serkkujaan, kun kalifornialainen underground metalliin keskittynyt Wild Rags levy-yhtiö/levykauppa/zine julkaisi albumin englanninkielisen lehtimittaisen version nimellä "THE SERMON".  Myös pahamaineinen Boneyard Press oli kiinnostunut Saarnaajan USA julkaisusta, mutta myöhästyi. Wild Rags julkaisi myös pari muuta sarjakuvanumeroa, jenkkitekijöiltä, hyvin outlaw nekin. Wild Ragsin painokset olivat tuhansissa, jakelu oli keskittynyt firman julkaiseman The Wild Rag-lehden/zinen tilaajille ja levykaupan ja distron asiakkaille, mutta muuta menekkiä sarjakuvanumeroille tuskin juuri oli. Suunnitellulle Saarnaajan jatko-osalle USA:ssa kävikin samoin kuin samaan aikaan kävi monille raskaamman sarjan outlaw comix lehdille siellä, julkaisu kuivui kasaan. Kaikki Wild Ragsin toiminta loppui, ilmeisesti firman taloussotkuihin. Pienlehtihenkeen toki saarnaajahommat silti jatkui, kun Kooma-zine Suomesta julkaisi jatkon.

(btw metalliscenestä löytyy/löytyi kritiikkiä Wild Ragsin Richard C:n toimille musiikin julkaisijana ja kauppiaana, mutta itse en voi sanoa miehestä kuin pelkkää positiivista, koska The Sermonin suhteen hän teki kaiken just niin kuin olimme sopineet ja nopeasti ja kommunikaatio pelasi 100% - vaikka elettiin aikaa ennen internettiä).

Mutta, mutta...miksi siis nyt juttua tämän tyylilajin sarjakuvista? Koska viime vuosina termi outlaw comix on ilmeisesti taas herännyt (tai herätetty) henkiin. Suosittu YouTube-kanava Cartoonist Kayfabe on käsitellyt aihetta perusteellisesti ja usein, ja esitellyt sekä vanhoja lehtiä että uusia tekijöitä. Outlaw comix termiä näkee käytettävän määrittelemässä tyylilajia uusien omakustannesarjakuvien joukkorahoituskampanjoissa ja sosiaalisen median sarjakuvapromootioissa. Jotkut uudet tekijät jopa kertovat vaikutteikseen vanhoja outlaw comix nimikkeitä ja taiteilijoita.

Ja...olen ilolla pannut merkille että jos ja kun THE SERMON -lehteni vilahtaa (yhä) jossain sosiaalisen median postauksessa USA:ssa tai Kanadassa, niin siihen on nykyään siellä usein pamautettu automaattisesti ja oikeutetusti hashtag "OUTLAW COMICS".

- jvuorma, opticmatador.com

3 JANOISTA KUU-UKKOA minicomic