sarjakuvavinkki: COYOTE - skalpeeratun kosto ja viha

Coyote 

Coyote 1-9/1979, Nykylehdet Oy

Coyotea julkaistiin 9 numeroa vuonna 1979. Kahdeksan Tex Willer -kokoista pokkaria ja lopuksi yksi ohut albumi. Ja tämä on siis aivan eri Coyote kuin Jose Mallorquin kioskilukemistona ilmestynyt El Coyote. Tämä on häijympi Coyote ja sarjakuva.

Sarja on riemastuttavan omituinen italialainen western, josta on vaikea löytää infoa. Ilmeisesti italialainen alkuperäisjulkaisu oli myös nimeltään Coyote ja ilmestyi 70-luvulla.
Kustantaja Nykylehdet ei juuri alkuperäisteoksiaan maininnut ja ei ehkä ollut muutenkaan laatusarjakuvaa julkaisevan puljun maineessa. Coyote erottui kuitenkin edukseen kustantamon julkaisuista. Sarja on priimatavaraa - ainakin jos vähänkään ymmärtää mustemman vinksahtaneen maailmankuvan ja hyvän piirrosjäljen päälle.

Sarjan päähenkilö Coyote on naamioitunut kostaja, siviiliminältään Alan Douglas. Kostajan tausta selviää jo sarjan alussa. Vihamieliset apassit ovat tappaneet Alan Douglasin vaimon ja lapsen. Itse haavoittunut Douglas on teeskentellyt kuollutta...eikä ole liikahtanutkaan kun apassit skalpeeraavat hänet. Hän selviytyi siis hengissä, mutta perheensä ja päänahkansa menettäneenä ja vihan riivaamana. Kaljupäinen Yul Brunnerin näköinen kostaja oli syntynyt.

Kojootiksi muuntautuneen Douglasin päämäärä on ei enemmän eikä vähemmän kuin tuhat päänahkaa. Hänen kostomissionsa ei tosin kohdistu ryösteleviin apasseihin, vaan yleisesti kaikensortin väärintekijöihin. Paitsi vihamielisiä intiaaneja, Coyote tappaa ja skalpeeraa valkoisia ja meksikolaisia roistoja, ihan kaikki käy. Naisiakaan ei syrjitä, lukuisista henkirikoksista vastuussa oleva Liza Farmer pääsee paitsi hengestään niin myös  päänahastaan numerossa 8. Coyoten viha ja kosto on siis tasa-arvoista ja monimuotoista.
Coyote ripustaa ottamansa skalpit piilopaikkansa pihamaalle paaluihin voitonmerkkeinä. Ja tuhat on tavoitteena. Karu on tämän westernin lähtökohta. Ja meno on sen mukaisesti aikamoisen veristä ja väkivaltaista, ruumiita tulee ja päänahkoja irroitellaan.

Toimivaksi keitokseksi muutoin tylyn sarjan nostaa taidokas, viehättävän vanhahtavan tyylinen piirrosjälki, joka on sopiva kontrasti sarjan rujolle maailmankuvalle. Erilaisella kuvakielellä soppa ei enää olisikaan maukas, kokonaisuus on onnistuneesti säädetty. Tekijästä tai tekijöistä on vaikea löytää tietoa, piirtäjäksi on veikattu mm. Pietro Gambaa. Voisi olla, ykkösnumeron kannessa epäselvästi näkyvä signeeraus lienee Gamba. Kuusi ensimmäistä numeroa on taitavasti piirrettyä tavaraa, mutta seitsemäs on selvästi eri piirtäjän työtä (tai kiireellä tehty) eikä toimi enää läheskään niin hyvin. Kasissa palataan taas parempaan.

Yhdeksäs ja viimeinen numero on taas ohut albuminkokoinen numero jossa Coyote -sarja lopetetaan ja samalla lanseerataan käyntiin uusi sarja, eli West (italialainen alkuperäissarja nimeltään Jesus). West, jota julkaistiin myös Suomessa, on oma sarjansa, selvästi eri tekijältä tai tekijöiltä, ja sen piirrostyö jää jälkeen Coyotesta. Coyoten lopetusnumero on hiukan kummallinen copypaste teos, vaikuttaa että Coyote vs. West yhteys on hiukan keinotekoinen tai ainakin nopsaan kokoon kasattu. Numerossa vilisee aiemmista Coyote numeroista tuttuja ruutuja, joita on muokattu ja uudelleenkäytetty kun on ollut tarvis kasata Coyoten lopetusta ja Westin alkua yhtäaikaa samaan numeroon.

Coyoten tarina saa kuitenkin päätöksensä tuossa viimeisessä numerossa - kostaja saa tarpeekseen, hermot eivät kestä loputonta tappamista ja murhaamista ja skalpeeraamista, viinaa menee, pahalta tuntuu. Ilmeisesti tuhat skalppiakin alkaa jo olla koossa tai lähes koossa. Aikamoinen saavutus.

Rakkaushan se sitten pelastaa tuhat ihmistä tappaneen ja skalpeeranneen kostajan. Sarjassa on esiintynyt monia voimakkaita ja vetäviä naishahmoja, heistä Coyoten mieleen nousee lopussa kummittelemaan Evy Dunkan, joka oli alunperin Coyoten vihollinen sotkeuduttuaan mukaan veljiensä operoimaan asekauppaan intiaaneille. Molemminpuolista ihastumista ilmeni silti jo silloin. Kohtalo tuo heidät sopivasti taas yhteen ja sarja päättyy Alan Douglasin ja Evy Dunkanin häihin.

Mainio sarja. Käsin tekstattu muuten, kuten olivat monet muutkin Nykylehtien julkaisemat sarjat.

Coyoten numeroita löytää divareista, jos on tuuria.